Hiljaista on ollut nettikayttaytyminen tassa paassa viime aikoina. Ajattelimme J:n kanssa saastaa ja olla ottamatta tammikuuksi bussikorttia, joten yliopiston nettikaan ei ole ollut kasien ulottuvilla. Toisaalta on oikeasti mukava huomata, mita kaikkea muuta elamaan on tullut kun internet ei ole koko ajan kaytettavissa. Olen lukenut paljon enemman, ulkoillut ja edennyt tarinankirjoittamisen saralla.

Tosin netti on kylla sellainen perustarve, jonka uupumisen huomaa esim. siina, kun haluaisi lahtea vaikkapa katsomaan jotain keikkaa, niin ei pysty spontaanisti tarkistamaan kuinka paljon liput ovat tai hankkia taustatietoja esiintyjasta tms. Tosin olemme viereisessa pubiravintolassa kayneet netissa, ja hankkineet jo jonkinlaisen kanta-asiakkaan maineen. Henkilokunta tervehtii jo tuttavallisesti ja eilenkin J maksoi pirtelomme pienilla kolikoilla sanoen etta tassa on 3,75 puntaa. Baarin tyyppi vain otti rahat ja sanoi, etta uskotaan ja heitti ne kassaan.

Vuosi vaihtui ja sen kunniaksi taalla satoi ensimmaista kertaa lunta. Villia katsoa kuinka ihmiset menevat sekaisin, puistot ovat taynna likaisia lumiukkoja pyorittelevia ihmisia ja pulkat on kaivettu esille, vaikka ruohikkoa on enemman nakyvissa kuin lunta. Itse uuden vuoden bileet olivat sateinen pettymys, mutta sita edeltaneet avajaiset lauantaina olivat kylla sen sortin kekkerit etta oksat pois. Avajaisissa muun muassa poltettiin viikinkivene ja jattimainen olkihirvi.

Uusia kuvia osoitteessa:

http://www.flickr.com/photos/17281256@N03/

En tieda mita synteja Sodoman olemme tehneet, mutta tana aamuna huomasimme, etta yon aikana oli tullut sahkokatkos. Viikonloppuna kaasuongelmia ja nyt tama. Kehitin luovasti uuden jaakaapin ikkunalaudasta, jonne heitin katkarapu- ja lohipaketit ja pakenin suoraselkaisesti yliopistolle. Tanaan aion kirjoittaa kuin elain.

Asken tuskailin aaneti koneen aaressa (siis yliopiston kahvilassa), etta mihin ihmeeseen minun pitaa palauttaa historian esseeni, koska siita ei ole annettu mitaan tietoa, eika sita palauteta sinne minne yleensa. Kuin taikaiskusta kuulin takaani "Hi Minni". Eikos vaan historian luennoitsija siella minua moikannut ja paasin esittamaan kysymykseni verekseltaan ehka parhaalta mahdolliselta lahteelta. Onneksi kysyin, silla muutoin olisin vienyt esseen vaaraan paikkaan.

Sanoista tekoihin. Nyt kutsuu kirjasto.

Eilen oli hyvinkin jännittävä päivä kun asunnossa alkoi tuoksahtelemaan kaasu, joka ei ollut kummankaan asukin sisäsyntyinen tuotos. Soitimme sitten kaasuyhtiöön, josta tuli ohje, että antakaa nyt olevien sähkölaitteiden olla päällä älkääkä laittako mitään uutta päälle, ettei kipinästä syty tulipaloa. Sitten piti odottaa ikkunat ja ovet auki, että kaasumies saapuu. Mies tulikin sitten joskus tunnin jälkeen ja laittoi sellaisen muurahaiskarhun nenän näköisen vehkeen piippaamaan meidän asuntoon vartiksi. Muurahaiskarhu ei kuitenkaan löytänyt kaasuvuotoa, joten huolemme oli turha. Mies sanoi vielä , että asuntomme kaasulaitteet ovat hyvässä kunnossa. "Vanhat talot ovat sellaisia, että niissä esiintyy välillä outoja hajuja", sanoi mies ja poistui paikalta. Olemme siis turvassa, ainakin toistaiseksi.

Ja joulu se tulla jollottaa, vaikka totuuden nimessä en ole sitä vielä tarkemmin kerinnyt ajatella. Koska meillä ei ole uunia, niin saatamme ehkä mennä leipomaan pipareita kavereiden luo, vaikka ne eivät vielä tiedäkään tätä suunnitelmaa. 

Jouluaattona varmaan mennään läheiseen italialaiseen ravintolaan kolmen ruokalajin joulumenyylle, katsotaan joku leffa, joka menee vieressä sijaitsevassa leffateatterissa ja fiilistellään joulun henkeä saksalaisilla joulumarkkinoilla. Eilen illalla käytiin käpistelemässä kyseisillä joulumarkkinoilla. Pimeässä illassa neonvaloinen maailmanpyörä ja vanhan ajan karuselli näyttivät parhaalta jouluidylliltä ikinä. Täällä keskustassa on jopa luistinrata, jonka jää lienee pehmeän sutjakka, koska pakkastahan täällä ei ole juuri näkynyt. Sen verran hintatietoisuus kaiveli korvan takana, että ajattelimme jättää luistelun suosiolla Suomen talveen. Täällä kaukalossa kiertäminen maksaa nääs reilun kymmenen euroa kerta.

Viimeisestä blogimerkinnästä on ikuisuus, mikä johtuu siitä, että olen kirjoittanut esseitä kuin pieni enkeli. Universumille kiitos siitä, että sain vihdoin ja viimein tehtyä erään kenkun Irlannin historian esseen. Jos jollakulla on kysyttävää nationalististen paramilitaristiryhmien roolista Pohjois-Irlannissa vuoden 1969 jälkeen, niin minulle voi lähettää kysymyksiä sähköpostitse. Ennen 21.12 palautan vielä kolmanneksen lopputyöstäni eli kirjallisuuskatsausosion. Tällä hetkellä on vasta 1000 sanaa plakkarissa, mutta aihe on niin hauska että eiköhän siitä sanoja irtoa.

Olen sähköpostitellut erään kaverin kanssa, joka on uudelleenjuurruttanut minuun inspiraatiota proosan saralla. Hän aikoo osallistua herra Erkon kirjoituskisaan, jossa on teemana lyhytproosa. Aloitin eilen erään rykäelmän, joka on kyllä taas hyvin kaukana mukavista ja iloisista tarinoista. Kiitos sir-Henkan minäkin taidan lähteä kalkkiviivoille.

Sain ensimmaisen taalla pakertamani esseen takaisin eilen. Opettaja sanoi, etta kirjoitan hyvaa englantia ja etta paketti oli ihan janteva. Arvosanaa laski se, etta olin kirjoittanut tuplarivivalin sijasta ykkosen rivivalilla ja kayttanyt valiotsikoita. Sehan olisi tietysti pitanyt tietaa vaikka noita tietoja ei edes loytynyt laitoksen handbookista. Olin ensin melko pettynyt saamani prosenttimaaraan, ja kysyin, arvostelusta opettajalle, joka antoi kaikille henkilokohtaisen palautteen. Kysyin, kuinka kohtaa x, josta sain tyydyttavan, olisi voinut parantaa. Tyyppi meni ihan solmuun ja rupesi rykimaan, etta olipa hyva kysymys, enpa osaa vastata siihen nyt talta seisomalta. Hedelmallinen palautteenantotilaisuus siis. Opettajan epapatevyys ja arvosana ei enaa hairinnyt minua sen jalkeen kun luin tana aamuna mitka arvosteluperiaatteet ovat. Tarina nayttaa olevan ihan averagetasoa. Eli eipa kai sitten paskemmin ekasta esseesta, silla kirjoitelma ei syleillyt kovinkaan omaperaisia ulottuvuuksia. Ylipaansa nuo journalistiikan kurssien arvosteluperiaatteet vaikuttavat olevan planeetalta X. Esimerkiksi tuo eilen saamani essee oli 2000 sanaa ja 25% kurssin lopullisesta arvosanasta, seuraava essee joka on 3000 sanaa on myos 25%. Viimeinen kurssin tehtava, johon pitaa kirjoittaa naurettavat 700 sanaa on _50 prosenttia_ kurssin arvosanasta. Voi elama sentaan ja pyha jysays paalle.

Taallapa ei ole muuten uutta actionia nakynyt, samaa esseetuskaa ja kuntoilua kuin ennenkin. Piru perikoon nuo taloustieteilijoiden opinnot, J:lla alkaa nimittain olemaan hommat pulkassa ja minulla pukkaa esseeta viela niin paljon, etta ulkoistan kirjoittamisen kohta jollekin muulle ja pakenen Bahamalle.