Holyrood on jo sen kokoinen nyppyla, etta siella saa lenkkeilla ihan tosissaan. Eilen kavin kiertamassa koko vuoren, kuten myos toveri-J tahollaan. Ilmeisesti aina viikonloppuisin taalla on upea saa, esimerkiksi eilen oli kuuma t-paitakeli. 

No, oikeastaan joudun perumaan aiemmin esittamani vaitteen, etta Edinburghissa sataisi joka paiva. Viimeisen viikon aikana meika on hipsutellut hupparissa ympariinsa eli toisin sanoen kevyesti eri setit kuin koto-Suomessa talla hetkella. Muorini oli aivan turhaan huolissaan siita, etta kuolisin viimaan ja kylmaan ja etta-minun-pitaisi-ehdottomasti-hankkia-tuulenkestava-takki. Silloin kun ensimmaista kertaa laskeuduimme lentokoneesta Edinburghin pinnalle, oli minulla paalla pitkat nahkasaappaat ja talvitakki. Paha kylla, ulkona oli rapiat parikymmenta astetta, joten rinkan kantaminen niissa kudelmissa oli silloin hyvin urheilullista puuhaa.

 Takaisin Holyroodiin: Holyroodin juurella on lampi, jonka joutsenet ovat valloittaneet. Juoksin sen vierta kiertavaa polkua ja jouduin pujottelemaan lehman kokoisten joutsenien valista, jotka rohkivat minulle paheksuvasti kun uskalsin hairita niiden rauhaa. Kun elaimista tulee cityelaimia ne alkavat kayttaytya vahan kuin teini-ikaiset.

Myos Holyroodin paalla on hieno lampi, jossa puolisukeltajat ja joutsenet majailevat. Eilisen hikoilun valissa ehdin tekemaan sellaisen johtopaatoksen, etta sita ymparoiva virkistysalue(koko Holyrood on kylla yhta virkistysaluetta) on lapsiperheiden ja autoilevien suosiossa. Viheralueilla makaili perhe jos toinen ja iloiset lapset kirmailivat pallon perassa. En kylla ihmettele, miksi porukka tulee ylos autoilla, silla siitakin on viela melkoinen matka kaikkein korkeimmille kohdille. Vaikka totuushan on se, etta tosinaiset patikoivat koko matkan vaikka pohkeet kramppaisivat kuinka. Tama ei ole viela paassyt valloittamaan Holyroodin korkeinta kohtaa, mutta se pitanee lahipaivina tehda. Tana aamuna eilisen lenkin tulokset olivat nahtavissa: polvi oli kipea asfaltilla juoksemisesta. Damn it.

Kajakkikerhon tapaaminen fukkasi siihen yksinkertaiseen seikkaan, etten jaksanut illalla lahtea korottelemaan bussilla Union Baariin. Jalkapallojengilta tuli vastaus, etta tasomme on aika hyva, mutta tule kuitenkin kokeilemaan. Lisaksi bongasin tai chi-seuran, jonka tunnit ovat jo alkaneet. Jos chiporukka nayttaa vihreata valoa ja kutsuvat joukkoon tummaan, niin Kaarna-tati valitsee kylla ehdottomasti sen, silla olen joskus historian alkuhamarissa jo harjoittanut tai chin jaloa taitoa. Taalla yhdistykset mainostavat itseaan myos yhteisollisina ja toverillisina jengeina. Ironista kylla, kuten jalkapalloseuran, myos _tai chi-seuran_ sivuilla lukee, etta treenien jalkeen mennaan yhdessa oluelle. Siella se chi varmasti virtaa, muahah.

Valintoja on tehtava, silla jalis on tiistai-iltana ja tai chi seka tiistai-, etta torstai-iltana. Kun kerroin toveri-J:lle jalkapallopyrkimyksistani, oli miehen naama nakemisen arvoinen. "Se tai chi kuulostaa kylla aika paljon enemman sun jutulta." Ehkapa han on oikeassa.

Eilen kavimme laheisessa Newsroom-pubissa syomassa. Menossa oli rugbymatsi, joka kohotti desibeleja melko railakkaasti. Ruoka oli ihan hyvaa perustavaraa, ja toveri-J:lla jopa sellaista, mita voisi vaittaa melko terveelliseksi kotiruoaksi. Semionnistunut vierailu kaatui kuitenkin laskunmaksuun, silla pubin pankkiyhteys ei toiminut.

Neljan epaonnistuneen laskunmaksuyrityksen jalkeen tarjoilija jatti meidat poytaan oman onnemme nojaan. Kun asiakaspalvelijaa ei parinkymmenen minuutin jalkeen alkanut kuulumaan, marssimme tiskille ja ilmoitimme, etta maksamme nyt tai sitten lahdemme kotiin. Jouduimme seisoskelemaan tiskilla puoli ikuisuutta ja tarjoamaan kaikkia mahdollisia kortteja. Olipa kiva odotella tiskilla kun asiakaspalvelijan ilmeesta viela naki, etta han epaili meidan olevan syyllisia kortin toimimattomuuteen. Lopulta maksu meni perille ja paasimme lahtemaan.

Tyontekijat pyytelivat laimeasti anteeksi, mutta paikasta jai silti paha mieli. Jos emme olisi itse menneet vaatimaan maksua, olisimme siella viela nytkin. Jos olisin itse ravintolatyontekija, tarjoaisin oitis asiakkaille kivusta ja sarysta vaikka puolikkaat pintit, mika olisi pelastanut tilanteen totaalisesti. Nyt reissusta jai ikava maku ja nahtavaksi jaa tuleeko enaa palattua kyseiseen paikkaan koskaan.

Tanaan on illalla Skotlanti vastaan Argentiina rugbymatsi, mika tarkoittaa yomyohaan kaduilla huutavia ihmisia(ainakin jos Skotlanti voittaa). Ah naita keskustassa asumisen iloja :)