Rahaa menee taalla aika railakkaasti, ja voin sanoa, etta olisin ollut aika nesteessa ilman stipendia (sain 1800 euroa yksityiselta saatiolta). Tosin saatan olla nesteessa kylla ilman sitakin.

Pieni humanistin laskutoimitus sai aikaan tallaisen tuloksen:

-Vuokra 525 puntaa, eli minulle 262,5 puntaa

-Sahko ja kaasu about 35 puntaa kuussa (viela ei ole tullut yhtaan laskua, mutta tuo on arvio) eli 17,5 puntaa minun maksettavanani

-Bussikortti 31 puntaa/4 viikkoa

-Ruoka, ja siihenhan menee vahintaan 60 puntaa viikko eli kuukaudessa n. 120 puntaa minun kukkarostani

Opintotukea tulee kuukausittain 440 euroa, joka menee taysin elamiseen. Kaiken kaikkiaan pakollisiin edella mainittuihin valttamattomyyksiin menee kuussa arviolta 431 puntaa eli n. 646 euroa, mika tarkoittaa sita, etta omista saastoista menee joka kuu paalle pari sataa euroa. Auts. 

Tuohon kun viela liittaa muutaman pakollisen kurssikirjan ostamisen, harrastusmaksut (taichi muistaakseni 40 puntaa vuoteen), oluen ja pari ulkonasyontia, leffaa ym. niin kakku on jo melkoisen kokoinen. Nyt ensimmaista kertaa ymmarran mita ihmiset tarkoittavat, kun he sanovat ettei opintotuki riita mihinkaan. (olen nimittain jakanut elinkustannukset toisen ihmisen kanssa, jolloin opintotuen kanssa on jaanyt enemman liikkumisvaraa kuin yksinasuvilla)

Kuten jo eilen vahan valaisin, mina ja toveri-J olemme syoneet viime aikoina hieman kevyemmin, ja kuinka ollakaan, se tulee usein myos halvemmaksi. Taalla yhdistyneiden kuningaskuntien niemimaalla vaikuttaa sellainen hypersupermarketti kuin Asda, joka on, valitettavasti, Walmartin pikkusisko. Normaalisti boikotoisin moista jarkaletta, mutta nyt on vahan pakko hankkia tarvikkeet mahdollisimman huokeasti. Anteeksi vaan, maailma. 

Ruoka on siella kohtalaisen halpaa ja muutakin kamaa saa ihan kohtuuhinnalla. Koska edelliset asukkaat olivat kayttaneet teflonpannuihin rautakapustoja (huoh), olivat ne aivan hajalla. Jouduimme ostamaan uudet. Asdasta loytyi kaksi kattilaa+paistinpannusetti viidella punnalla, jonka kuvittelimme kestavan vuoden verran (tiedan, todella epaekologista ajattelua, muttemme halunneet jattaa enaa enempaa tavaraa kamppaan, silla olemme joutuneet ostamaan omilla rahoillamme _olevinaan valmiiksi kalustettuun_ kamppaan jo nyt tarpeettoman paljon tavaraa, mita ei mahdu mukaan matkalaukkuun Suomeen palatessa, esim. king size-peitto, tyynyt, suihkuverho, sohvatyyny, kasipyyhkeet, kaukosaadin, tv-kaapeli, ym...)

Viiden punnan pannusetin kohdalla totuus oli kuitenkin toinen: paistinpannu otti ja hajosi jo kolmannella kayttokerralla. Nyt on pakko menna ja ostaa hieman laadukkaampi pannu, eli omaan nilkkaan kolahti.

Sopivana aasinsiltana paasekin sekundatavarasta siihen, etta taalla kierratysjarjestelma on aivan lapsenkengissa. Meilla on takapihalla lasinkerays(pullopanttijarjestelmasta taalla ei olla kuultukaan), ei muuta. Kaikki roskat on laitettava samaan pussiin, jotka viedaan _oven eteen jalkakaytavalle_ aina maanantai- ja torstaiaamuna_. Jos tulee roskaa viikonlopun aikana ylimaarin, ei auta kuin sailoa niita kampilla.

Sattuu sydanalaan, kun taalla lahes kaikki pakataan miljooniin muovikaareisiin. Vesi ja maito on muovipulloissa, jogurtit yksittaispakattuja, jopa tomaatit muovissa, puhumattakaan herkuista. Vaikka kuinka yrittaisi valttaa muovia, tulee sita joka tapauksessa aina jonkin verran ostettua. Suurin ongelma on juomavesi, joka maistuu hanasta pahalta ja saa mahan sekaisin (joten olemme joutuneet ostamaan vesipulloja, jotka ovat huokeita, mutta tietysti muovia). 

Kaikkein hauskinta tassa on tietysti se, etta niissa tuotteissa, joissa pitaisi olla kestava muovi, esimerkkina leipapussi, on sellainen raks-muovi, joka hajoaa kayttokelvottomaksi kun sen avaa ensimmaisen kerran. Kun on tottunut Suomessa kohtuulliseen tehokkaaseen kierratysjarjestelmaan, tulee taalla valilla todella epatoivoinen olo, ja tunne, etta on huono ihminen.