Kesätöiden päättymisen jälkeen minulla on ollut kolme viikkoa aikaa lomailla itäisellä susirajalla, Suomineidon taskussa. Aika on kulkenut varkain ja nyt huomaankin jo Edinburghin kutsuvan ensi sunnuntaina. Pieni omantunnon pistos on nipistellyt minua vähän väliä, sillä en ole kerinnyt tapaamaan puoliakaan niistä ihmisistä, jotka haluaisin nähdä ennen ulkomaille lähtöä.

Lennot? -check.
Asunto? -nope.

Elämä olisi ollut mahdottoman helppoa, jos jo reilu kuukausi sitten yhyttämämme vuokranantaja olisi pysynyt lupauksessaaan vuokrata kämppänsä minulle ja poikaystävälleni. Kaikki oli jo kauniissa paketissa: olimme tehneet suullisen sopimuksen vuokrata kämppä Edistä ja landlord oli jo laittanut vuokrasopimuksen meille postiin allekirjoitettavaksi. Sanansyöjä kuitenkin perui lupauksensa ja vuokrasi kämpän jollekulle muulle ennen kuin hänen lähettämänsä vuokrasopimus edes saapui Suomeen saakka.

Toisin sanoen asuminen on vielä täysin levällään. Olemme yrittäneet sopia asuntonäyttöjä tämän viikon sunnuntaille, yksi olisi jo näillä näkymin tiedossa, mutta kämppä vapautuisi vasta 8.10. Pari viikkoa hostellissa tulee kylläkin jo hemmetin kalliiksi..

Väliaikaismajoitusta on pohdittu hostellista. Laitoin tänään myös viestiä CouchSurfingin kautta eräälle Edissä asuvalle opiskelijalle, notta olisiko hänellä mielenkiintoa majoittaa meidät pariksi yöksi. www.couchsurfing.com
Olen majoitusasiassa liian myöhään liikenteessä, joten voi olla että hostelli kutsuu.