Sain ensimmaisen taalla pakertamani esseen takaisin eilen. Opettaja sanoi, etta kirjoitan hyvaa englantia ja etta paketti oli ihan janteva. Arvosanaa laski se, etta olin kirjoittanut tuplarivivalin sijasta ykkosen rivivalilla ja kayttanyt valiotsikoita. Sehan olisi tietysti pitanyt tietaa vaikka noita tietoja ei edes loytynyt laitoksen handbookista. Olin ensin melko pettynyt saamani prosenttimaaraan, ja kysyin, arvostelusta opettajalle, joka antoi kaikille henkilokohtaisen palautteen. Kysyin, kuinka kohtaa x, josta sain tyydyttavan, olisi voinut parantaa. Tyyppi meni ihan solmuun ja rupesi rykimaan, etta olipa hyva kysymys, enpa osaa vastata siihen nyt talta seisomalta. Hedelmallinen palautteenantotilaisuus siis. Opettajan epapatevyys ja arvosana ei enaa hairinnyt minua sen jalkeen kun luin tana aamuna mitka arvosteluperiaatteet ovat. Tarina nayttaa olevan ihan averagetasoa. Eli eipa kai sitten paskemmin ekasta esseesta, silla kirjoitelma ei syleillyt kovinkaan omaperaisia ulottuvuuksia. Ylipaansa nuo journalistiikan kurssien arvosteluperiaatteet vaikuttavat olevan planeetalta X. Esimerkiksi tuo eilen saamani essee oli 2000 sanaa ja 25% kurssin lopullisesta arvosanasta, seuraava essee joka on 3000 sanaa on myos 25%. Viimeinen kurssin tehtava, johon pitaa kirjoittaa naurettavat 700 sanaa on _50 prosenttia_ kurssin arvosanasta. Voi elama sentaan ja pyha jysays paalle.

Taallapa ei ole muuten uutta actionia nakynyt, samaa esseetuskaa ja kuntoilua kuin ennenkin. Piru perikoon nuo taloustieteilijoiden opinnot, J:lla alkaa nimittain olemaan hommat pulkassa ja minulla pukkaa esseeta viela niin paljon, etta ulkoistan kirjoittamisen kohta jollekin muulle ja pakenen Bahamalle.