Viikonlopun taichileiri oli todella mahtava, hieman kivulias tosin, mutta sitäkin hyödyllisempi. Opettaja tuli viereeni silmät sirrillään kiinalaisittain ääntäen: "You like it little bit harder?" Eipä siinä voi muuta kuin nyökätä ja sitten miekkonen vääntää minut sellaiseen asentoon, että jalat tärisevät ja maitohapot karkeloivat reisissä. Katsoessaan tutinaani kauempaa opettaja naureskelee: "Young people should do strong positions". No, sainpahan lopuksi kehuja, että asentoni parani huomattavasti kahden päivän aikana ja reidetkin alkoivat kestämään toisena päivänä jo paremmin opettajan kidutusasentoja.

En voi tajuta, että nyt on jo marraskuun puoliväli, sillä kohta alkaa pukkaamaan pahemman laatuista esseiden kuolonviivaa. Olevinaan olen kirjoittanut koko ajan, mutta nähtävästi epätehokkaasti. Englanniksi vääntämiseen menee tuhottoman paljon enemmän aikaa, sillä pitää korjata kaikki kirjoitusmokat ja ylipäänsä yrittää löytää essee-esimerkit tästä yhteiskunnasta eikä siitä, mikä minulle on tutuin. "Kuinka tabloidization on vaikuttanut brittimedian toimintatapoihin". Sitä pitääkin hetkinen miettiä, ainakin Suomessa hyväksihavaittuun tajunnanvirtasuoltamiseen verrattuna.

Minusta on tullut kuntoeläin, ainakin kahden viikon empiiriseen aineistoon nojaten. Kuntosalin crosstrainer kuiskailee minulle unissa, enkä voi vastustaa sen kiusausta. Hyvä vaan, sillä salikortti maksoi kaikenkaikkiaan 85 puntaa eli siihen summaan pitäisikin käydä ainakin se kolme kertaa viikossa. Eilenkin käytiin jauhamassa crosstrainerilla J:n kanssa ja sitten mentiin venyttelyhuoneeseen säikyttelemään ihmisiä viidellä tiibetiläisellä liikkeellä. Naurettavaa kyllä, mutta myös uudet shortsit ja jumppapökät ovat inspiroineet minua menemään salille.

Vanha sosiologikamu, joka on tällä hetkellä vaihdossa UK:n alapäässä tulee käymään Edinburghiin viikonloppuna. Mahtavaa, en jaksaisi enää odottaa niin pitkään.