Napierin yliopistolla on lehti nimelta Veritas, joka on paaasiassa neljannen vuoden journalistiopiskelijoiden toimittama. Eras heista kysyi, kiinnostaisiko minua kirjoittaa jotakin heidan taide&viihde-osastolleen. Eilen illalla olin kyseisen jaoston kokoontumisessa, ihan vaan piruuttani hangaroundina. Siella sieluuni iski kipina, jonka tuloksena jopa saatan vaantaa jotakin Veritakseen. Tassa tuleekin vallan uusi ja tuntematon alue valloitettua mikali saan todellakin vaannettya juttua englanniksi. Homma on vaan aika haastava juttuaiheiden kannalta, silla uudessa kaupungissa tuntee olevansa kuin sokea ilman jalkoja. Toisin sanoen perushahmotukseen menee viela sen verran energiaa, ettei ymparoivia jutunaiheita aivan valttamatta heti bongaa.

Skotlannin murre kuulostaa mukavalta, mutta sen aariharrastajat eivat kylla saa viela valitettya sanomaansa ainakaan minun tajuntani tietoiselle puolelle. Eilenkin kokoontumisessa oli fiksu ja filmaattinen ihminen, jonka puheesta ei ottanut puoliakaan tolkkua. On vaikea katkea tuskan irvistysta kun keskittyy niin kovasti kuuntelemiseen (se luultavasti myos pelottaa ihmisia, joten on paras kuitenkin yrittaa). Lopulta tyydyin tarkastelemaan lahinna tyypin korvia ja hymahtelemaan sopivissa kohdissa. Silloin kun ihmiset puhuvat englantia voin vain nostaa jalat poydalle ja huokaista onnesta, mutta takalaisten murreihmisten kanssa tunnen olevani kuin jalkeenjaanyt nelivuotias, joka yrittaa ymmartaa mutta olisi todellisuudessa hyodyllisempi hakatessaan paataan huoneen nurkassa lojuvaan patteriin.

Toveri-J oli kaynyt eilen avaamassa tilin ( jonka sai avattua samana paivana ilman mitaan opiskelutodistuksia, hallelujaa) kun sai postissa edellisesta pankista hakemuksensa bumerangina, koska oli unohtanut merkata hakemukseen kotimaansa. Lisaksi tassa uudessa pankissa rahansiirtokulut ovat kymmenen euroa vahemman, joten senkin puolesta hyva setti. Mina yritan sinnitella Bank of Scotlannin kanssa, silla vuokranantajamme tili on siella (tarkoittaa sita, etta maksu menee samana paivana perille). Aiomme olla ovelia ja siirtaa Suomesta rahat J:n tilille ja sielta sitten minun tilille vuokranmaksua varten.

Pankissa J:ta palveli puolalainen, jonka tarina oli lohduketta korvilleni. Tyyppi on asunut Edissa vuoden. Aluksi oli kuulemma ollut hankala jummartaa takalaisten molkotysta, mutta ilmeisesti kuuloharjoitteet ovat menneet perille, silla tyyppi on pankissa toissa asiakaspalveluhommissa. Tuskinpa mina olen pekkaa pahempi.

Tanaan on taas taichitreenit illalla. Ennen sita J:n kaveri Florian tulee meille ja suunnitellaan highlandtrippia. Tuskin ainakaan vieraillaan viskitehtaalla, silla Florian on absolutisti.