Taman syksyn lukujarjestys ei nayta kauhean hankalalta. Maanantaina on kaksi tuntia luentoja, joka toinen tiistai yksi luento, keskiviikkona ei mitaan, joka toinen torstai yksi luento ja perjantaisin muistaakseni nelja tuntia luentoja. Hohhoijaa. Siksipa otinkin yhteytta yliopiston naisjalkapallojoukkueeseen, notta loytyisiko sielta minulle ajanvietetta. Mina ja jalkapallo kuulostaa todella perverssilta yhtalolta, ja olisin viela vuosi sitten nauranut pain naamaa ihmiselle, joka olisi vaittanyt minun liittyvan moiseen kerhoon. Viime aikoina paani sisalla on kuitenkin kytenyt omituinen ajatus siita, etta jalkapallo voisi olla jopa varteenotettava harraste.

 Myos kajakkikerho kiinnostaisi, mutta katsotaan nyt tohtiiko sita osallistua moiseen. Toveri-J liittyi eilen paikalliseen suunnistusseuraan ja oli ensimmaista kertaa suunnistamassa pitkaan aikaan. Edin nyppylat ovat mahtavia suunnistusmaastoja. Suunnistajat suunnistavat kuulemma iltaisin vahintaan kahden hengen seurueissa turvallisuussyista. Ja huonolla saalla ne pitavat taalla kommandopipoja. Pelottavaa, eiko totta.

Toveri-J liittyi juuri seuraani, ja hankin innostui kajakkiaktiviteetista. Tana iltana on uusien jasenien ilta ylioppilaskunnan Union barissa, jonne nailla nakymin crashaamme. Pitaapa varoa, ettei elamasta tule liian tervehenkista.