Eiliset kekkerit suomalaisten kommuunissa olivat erittain onnistuneet. Mukana menossa oli minun ja J:n lisaksi nelja suomalaista, kuusi saksalaista ja yksi ranskalainen. Vietimme vanhan ajan kotikekkerit eika kenellakaan tullut edes mieleen lahtea jonnekin hulinoimaan. Ennen bileisiin menoa mina ja J kavimme testaamassa Skotlannin omaa ylpeytta, uppopaistettua marspatukkaa. Sotku kuulosti niin oksettavalta, etta sitahan oli ihan pakko kayda maistamassa:

(Kuva linkitetty osoitteesta: http://www.egge.net/~savory/friedmars.jpg)

Olipa vaan aikamoista myrkkya, yksi kerta riittaa vallan mainiosti. Hampaisiin alkoi jomottamaan aivan elaimena kun oli syonyt moisen puikon. Hukkaan ei tuokaan kokemus kuitenkaan mennyt: vanhan sanonnan mukaanhan kaikkea pitaa kokeilla, paitsi sisaruksia ja kansantansseja.

Eras suomikommuunissa asuvista on valmistunut muotoilija, joka tekee itse koruja. Sain ylipuhuttua J:n ostamaan minulle yhden hanen taideteoksistaan. Nyt kaulassani killuu hieno vihreasta lasista taiteiltu nelio ja kaikki ovat onnellisia, no, ainakin mina.

Kekkereita loysin pari hevoshullua tapausta ja ensi viikolla mennaan ehka seuraamaan livena laukkakisoja Musselburghiin. Ajateltiin myos katsoa, jos jostain loytyisi kohtuuhintainen lahitalli. Bongasin nimittain Holyroodissa lenkkeillessani kolme hepoa ja ratsastuskentan. Naytti yksityismestalta, mutta ehka sielta saisi ratsuilutuntejakin. Kopotikop!