Eilen oli hyvinkin jännittävä päivä kun asunnossa alkoi tuoksahtelemaan kaasu, joka ei ollut kummankaan asukin sisäsyntyinen tuotos. Soitimme sitten kaasuyhtiöön, josta tuli ohje, että antakaa nyt olevien sähkölaitteiden olla päällä älkääkä laittako mitään uutta päälle, ettei kipinästä syty tulipaloa. Sitten piti odottaa ikkunat ja ovet auki, että kaasumies saapuu. Mies tulikin sitten joskus tunnin jälkeen ja laittoi sellaisen muurahaiskarhun nenän näköisen vehkeen piippaamaan meidän asuntoon vartiksi. Muurahaiskarhu ei kuitenkaan löytänyt kaasuvuotoa, joten huolemme oli turha. Mies sanoi vielä , että asuntomme kaasulaitteet ovat hyvässä kunnossa. "Vanhat talot ovat sellaisia, että niissä esiintyy välillä outoja hajuja", sanoi mies ja poistui paikalta. Olemme siis turvassa, ainakin toistaiseksi.

Ja joulu se tulla jollottaa, vaikka totuuden nimessä en ole sitä vielä tarkemmin kerinnyt ajatella. Koska meillä ei ole uunia, niin saatamme ehkä mennä leipomaan pipareita kavereiden luo, vaikka ne eivät vielä tiedäkään tätä suunnitelmaa. 

Jouluaattona varmaan mennään läheiseen italialaiseen ravintolaan kolmen ruokalajin joulumenyylle, katsotaan joku leffa, joka menee vieressä sijaitsevassa leffateatterissa ja fiilistellään joulun henkeä saksalaisilla joulumarkkinoilla. Eilen illalla käytiin käpistelemässä kyseisillä joulumarkkinoilla. Pimeässä illassa neonvaloinen maailmanpyörä ja vanhan ajan karuselli näyttivät parhaalta jouluidylliltä ikinä. Täällä keskustassa on jopa luistinrata, jonka jää lienee pehmeän sutjakka, koska pakkastahan täällä ei ole juuri näkynyt. Sen verran hintatietoisuus kaiveli korvan takana, että ajattelimme jättää luistelun suosiolla Suomen talveen. Täällä kaukalossa kiertäminen maksaa nääs reilun kymmenen euroa kerta.

Viimeisestä blogimerkinnästä on ikuisuus, mikä johtuu siitä, että olen kirjoittanut esseitä kuin pieni enkeli. Universumille kiitos siitä, että sain vihdoin ja viimein tehtyä erään kenkun Irlannin historian esseen. Jos jollakulla on kysyttävää nationalististen paramilitaristiryhmien roolista Pohjois-Irlannissa vuoden 1969 jälkeen, niin minulle voi lähettää kysymyksiä sähköpostitse. Ennen 21.12 palautan vielä kolmanneksen lopputyöstäni eli kirjallisuuskatsausosion. Tällä hetkellä on vasta 1000 sanaa plakkarissa, mutta aihe on niin hauska että eiköhän siitä sanoja irtoa.

Olen sähköpostitellut erään kaverin kanssa, joka on uudelleenjuurruttanut minuun inspiraatiota proosan saralla. Hän aikoo osallistua herra Erkon kirjoituskisaan, jossa on teemana lyhytproosa. Aloitin eilen erään rykäelmän, joka on kyllä taas hyvin kaukana mukavista ja iloisista tarinoista. Kiitos sir-Henkan minäkin taidan lähteä kalkkiviivoille.