Suomi on nyt paassyt virallisesti pikku-Jenkkilaksi, kun tanaan ensimmaista kertaa militanttihorho ammuskeli ihmisia koulussa. Todella karu juttu, ja veikkaanpa, etta siita kohistaan viela pitkaan. Voin vain kuvitella mika on tanaan ollut meno Hesarin kaupunkitoimituksessa. Toimittajat ovat varmasti viilettaneet tukka putkella.

Minun maalliseen arkeeni ei moisia mullistuksia kuulu, vaan kavin tanaan toista kertaa salilla. Olipa hulppeata katsoa uutiset ja Tuho-osasto samalla kun hikoili crosstrainerissa. Jenkkimalliin lahes jokaisessa crosstrainerissa, juoksumatossa ja kuntopyorassa on oma tv-ruutu, josta voi katsoa ohjelmia tai kuunnella musiikkia. Olen aivan innoissani vielakin. Tana aamuna oli tarkoitus menna aikaisin aamusta, mutta unet voittivat ja ryomittiin salille J:n kanssa vasta yhdentoista maissa. Huomenna jaa kaymati, silla kouluhommat pitavat minut kirjastolla ja illalla on taichi. Koulu pitaa minua nyt harvinaisen kiireisena: huomenna on esseen palautus, tutoriaalit ja tana iltana on viela pari kappaletta luettavana. Luvassa on viela muistaakseni kuusi laajaa esseeta ennen joulua, joten puuhaa riittaa. Vaikka palautan vasta ensimmaisen esseen, tuntuu jo etta esseet pursuavat korvista ulos.